1 x rukousvastaus ja vähän muutakin
Tuosa kolomisen viikkoa sitte julukasin ensimmäiset kolome rukousaihetta, joista ensimmäiseen muillekkin tiettäväksi kirjotan vastauksen, miten net rukoukset astusivat voimaan ja mitä tapahtusit rukousten myötä:
1. Rukousaiheena
oli koulukiusaamisesta ja nesteen kerrääntymisestä joka paikkaan, eritysesti päähän ja kaulale kärsivä Juho, jota rukkoukset auttosivat nii hyvin, että "pöhöttymine" on vähentymmään päin ja unenaikanen hengitys on tasasempaa ja rauhallisempaa. Tosin sen olen huomannut, että mikäli koulusa on kiusaamista tms. oireilu alakaa uuestaan ja kotona.
Kaikile Juhon puolesta rukkoilleile suuri kiitos ja lämmin etähallaus. Rukouksianne tarvithan, eivätkä ole ajanhaaskausta! Ja toivosin, että myös rukkoilijoitten puolesta rukkoiltaisiin. Siis tarkotan, että ko jokanen rukkous, jonka ihiminen hengesä palavasti rukkoilee, nii se vie voimat ja jopa terveyenki rukkoilevasta ihimisestä. Uskosta osattomien tai rukkouksia koskaan rukkoilleitten ei tartte varta vasten alakaa rukkoilla, jo pelkkä myönteinen, hyvää tarkoittava ajatus riittää.
Edellisseen viestiin laitoin loppukevennyksen, mutta tähän viestiiin laitanki aikasta painavan loppuhavainnon enkä suinkhan tarkota mittään säähavaintoja:
Elettiin kuluvaa vuotta maaliskuuta viikkoa 12, ko etelän suunnasta Rovaniemeltä lensit armeijan vihreä helikopteri ja se lensit muute aikasta matalala sankkapilivisen sään takia. Pörräsit vähäse aikaa Jouttikeron kappelin päälä ja lensit sitte suoraan mejän talon ylitte kohti pohojosta. Näki muuten selevästi Juhon ja minut keittiösä se mies, joka ohojasi sitä helikopteria. Niin matalala se lensit. Pari tuntia se viipy pohojosen suunnasa ja lensit sitte takasi etelää, kohti Rovaniemiä. Ajattelin ensimmäisenä, että onkoha joku hukasa. Eksyny maastoon eikä löyetä.
No siitä menit sitte pari kolome päivää, ko yölä lensit suoraa meijän talon yläpuolelta lännestä ittään helikopteri. Ja taas mie aattelin, että onko vieläki joku hukasa. Eikö sitä ole jo löyetty.
Mutta sitte tuliki ihan toinen ajatus. Mitä jos se nelijän ilimansuunnan helikopteri tarkottiki mejän Herran kansan elonleikkuuta? Siis sitä, että mejän Herra tullee hetkenä, jota met emmä tiiä ja kokoaa eloa yhteen nelijältä ilimansuunnalta: pohojosesta etelään, lännestä ittään ja sillo kaikkien pittää olla, ko sotapojat vahavana Herran tulemuksesa. Ko sillo toinen otethan ja toinen jätethän. Että tiiäkkään kuulkaatte ko Herran peleko vavisutti sydäntä. Mitä jos viepi miulta yhen lapsista, jos ovat kaksi poikaa keskenhän? Tai jos mie olen naapurin rouvan kansa kahavila, nii jommankumman meistä? Tai mitä jos Herra tullee ja näkkee, etten mie ole ahkeroimasa ajallaan? Kyllä kuulkaas piti laittaa töpinäksi. (Matt. 24:13, 27, 31, 40-41, 44, Ilm. 18).
Näin siinä käy, ko lukkee Herran viisautta.
1. Rukousaiheena
oli koulukiusaamisesta ja nesteen kerrääntymisestä joka paikkaan, eritysesti päähän ja kaulale kärsivä Juho, jota rukkoukset auttosivat nii hyvin, että "pöhöttymine" on vähentymmään päin ja unenaikanen hengitys on tasasempaa ja rauhallisempaa. Tosin sen olen huomannut, että mikäli koulusa on kiusaamista tms. oireilu alakaa uuestaan ja kotona.
Kaikile Juhon puolesta rukkoilleile suuri kiitos ja lämmin etähallaus. Rukouksianne tarvithan, eivätkä ole ajanhaaskausta! Ja toivosin, että myös rukkoilijoitten puolesta rukkoiltaisiin. Siis tarkotan, että ko jokanen rukkous, jonka ihiminen hengesä palavasti rukkoilee, nii se vie voimat ja jopa terveyenki rukkoilevasta ihimisestä. Uskosta osattomien tai rukkouksia koskaan rukkoilleitten ei tartte varta vasten alakaa rukkoilla, jo pelkkä myönteinen, hyvää tarkoittava ajatus riittää.
Edellisseen viestiin laitoin loppukevennyksen, mutta tähän viestiiin laitanki aikasta painavan loppuhavainnon enkä suinkhan tarkota mittään säähavaintoja:
Elettiin kuluvaa vuotta maaliskuuta viikkoa 12, ko etelän suunnasta Rovaniemeltä lensit armeijan vihreä helikopteri ja se lensit muute aikasta matalala sankkapilivisen sään takia. Pörräsit vähäse aikaa Jouttikeron kappelin päälä ja lensit sitte suoraan mejän talon ylitte kohti pohojosta. Näki muuten selevästi Juhon ja minut keittiösä se mies, joka ohojasi sitä helikopteria. Niin matalala se lensit. Pari tuntia se viipy pohojosen suunnasa ja lensit sitte takasi etelää, kohti Rovaniemiä. Ajattelin ensimmäisenä, että onkoha joku hukasa. Eksyny maastoon eikä löyetä.
No siitä menit sitte pari kolome päivää, ko yölä lensit suoraa meijän talon yläpuolelta lännestä ittään helikopteri. Ja taas mie aattelin, että onko vieläki joku hukasa. Eikö sitä ole jo löyetty.
Mutta sitte tuliki ihan toinen ajatus. Mitä jos se nelijän ilimansuunnan helikopteri tarkottiki mejän Herran kansan elonleikkuuta? Siis sitä, että mejän Herra tullee hetkenä, jota met emmä tiiä ja kokoaa eloa yhteen nelijältä ilimansuunnalta: pohojosesta etelään, lännestä ittään ja sillo kaikkien pittää olla, ko sotapojat vahavana Herran tulemuksesa. Ko sillo toinen otethan ja toinen jätethän. Että tiiäkkään kuulkaatte ko Herran peleko vavisutti sydäntä. Mitä jos viepi miulta yhen lapsista, jos ovat kaksi poikaa keskenhän? Tai jos mie olen naapurin rouvan kansa kahavila, nii jommankumman meistä? Tai mitä jos Herra tullee ja näkkee, etten mie ole ahkeroimasa ajallaan? Kyllä kuulkaas piti laittaa töpinäksi. (Matt. 24:13, 27, 31, 40-41, 44, Ilm. 18).
Näin siinä käy, ko lukkee Herran viisautta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentteja muutama ilahduttaa mielen :).