Aikainen ruska

Tätä J. Karjalaisen Mennyt Mies :tä albumilta Et ole yksin tuli kuunneltua muutama viikko sitten esikoisen laittaessa kaiuttimiensa bassovahvistimen nupikat kaakkoon samalla kun odoteltiin  leffamovien  latautumista tietokoneelta televisioruudulle. Esikoinen on sikäli hyväosaisen asemassa, että on  oma kämppä , jossa opetella itsenäistymistä ruuanlaittamisineen ja siivoamisineen. Edullinen, käytetty pyykinpesukone on vielä etsinnöissä ja niin kauan kuin pyykinpesukonetta ei ole, minä hoidan pyykit. Mutta palataanpa J. Karjalaiseen, jota kuuntelin ennen bassoboost täräytystä viimeksi joskus v. 1998 ja kappaleet, joita kuuntelin olivat mm. On kaikki niinkuin ennenkin, Oi mikä ihana ilta ja Marjaniemessä. Eksyneisyyteni, ajelehtimiseni, huntalouteni ja jotenkin sanoisinko hukassa kuin lapanen olemiseni takia en saanut kyseisistä kappaleista juuri mitään ajatusvirtaani, mikä saattoi johtua hyvin pitkälti myös musiikista estettynä olemisestani. Monien vaiheiden jälkeen kautta ra

Tuosa kolomisen viikkoa sitte julukasin ensimmäiset kolome rukousaihetta, joista ensimmäiseen muillekkin tiettäväksi kirjotan vastauksen, miten net rukoukset astusivat voimaan ja mitä tapahtusit rukousten myötä: 1. Rukousaiheena  oli koulukiusaamisesta ja nesteen kerrääntymisestä joka paikkaan, eritysesti päähän ja kaulale kärsivä Juho, jota rukkoukset auttosivat nii hyvin, että "pöhöttymine" on vähentymmään päin ja unenaikanen hengitys on tasasempaa ja rauhallisempaa. Tosin sen olen huomannut, että mikäli koulusa on kiusaamista tms. oireilu alakaa uuestaan ja kotona. Kaikile Juhon puolesta rukkoilleile suuri kiitos ja lämmin etähallaus. Rukouksianne tarvithan, eivätkä ole ajanhaaskausta! Ja toivosin, että myös rukkoilijoitten puolesta rukkoiltaisiin. Siis tarkotan, että ko jokanen rukkous, jonka ihiminen hengesä palavasti rukkoilee, nii se vie voimat ja jopa terveyenki rukkoilevasta ihimisestä. Uskosta osattomien tai rukkouksia koskaan rukkoilleitten ei tartte varta vasten a